Toisen epäonni on toisen onni

Maanantai 14.1.2008 klo 0:54 - Jari Oksanen

EFC2008 on sitten ohi. Pitkästä aikaa turnaus pelattiin taas Suomessa, mutta aika laiha lohtu se oli kotimaisille joukkueille menestyksen osalta. No, ottihan Classic hienosti EuroFloorballCup-pronssia, mutta taas ne ruotsalaiset veivät lähes kaiken, kun miehissä kaksi ensimmäistä sijaa meni naapurimaan komennossa. Naisissa nähtiin myös ruotsalaisväriä voittajalla, mutta kyse olikin vain sveitsiläisen Dietlikonin hämäävistä peliasuista koristettuna IKEAN mainoksella.

Omat ensimmäiset muistoni EuroCupista ovat legendaarisesta Mosan kuplahallista, jossa ihan oikeasti on pelattu Euroopan seurajoukkueiden mestaruudesta! Oli vähän eri puitteet tänään Energia-Areenalla. Joka tapauksessa 28.-31.12.1993 Mosahalli toimi naisten ensimmäisen Eurooppa Cupin peli"areenana".

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuvassa naisten ensimmäisen Eurooppa Cup -turnauksen hallia kääritään rullalle kesällä 2001 sen palveltua Mosan mäellä 8,5 vuotta. Enää ei EFC-hallejakaan ihan tosta vaan rullalle kääräistä...

Energia-Areena on ainakin Erälle tuonut positiivista energiaa, sillä kuukausi sitten juuri siellä Erä nappasi Suomen Cupin voiton. Nyt tuo voitto poiki vielä lisäbonuksen, joka sai sinetin samalla Areenalla. Nimittäin se, että suomalainen joukkue ei voittanut EuroFloorballCupia, tarkoittaa, että Erä pääsee Suomen Cupin voittajana ensi vuoden EFC karsintaan. Samaa tietä Classic selvitti tällä kaudella tiensä lopputurnaukseen.

Erällä on jatkuvasti puhuttu nousujohteisesta toiminnasta ja tämä on taas yksi askel eteenpäin, joten ihan turhia puheita ei ole höpisty. Kansainvälisiä pelejä joukkue haisteli jo viime kesänä Czech Openissa, mutta nyt edessä on mahdollisuus päästä pelaamaan kansainvälisissä arvokisoissa. Karsintaturnauksen voittamalla pääsee tämän vuoden lokakuussa Sveitsissä pelattavaan EFC:n lopputurnaukseen. Kyllä, ajankohtakin vaihtuu perinteisestä tammikuun alusta eli seuraavaan EFC-turnaukseen on enää maagiset 9 kuukautta. Karsintaturnaus pelataan elokuussa ja sen paikka on vielä auki...

SSV:n ja Classicin epäonni oli siis tällä kertaa Erän onni. Täytyy tähän väliin kuitenkin todeta, että ei se silti ole kiva katsella ruotsalaista finaalia Suomen maan kamaralla. Onneksi sentään Pekka Nieminen piti Suomen mainetta yllä.

Toisaalta onhan se suora paikka EFC-lopputurnaukseenkin vielä tarjolla tänä keväänä... mutta tällä hetkellä Erä on ainoa suomalaisjoukkue, joka varmuudella ensi vuonna taistelee sen eteen, ettei AIK nappaa EFC:n isoa kiertopokaalia omaan haltuunsa. Sen nimittäin saa omakseen voittamalla EFC:n kolme kertaa peräkkäin ja AIK:lla on nyt kaksi kiinnitystä.

Se on siinä!

Torstai 20.12.2007 klo 1:22 - Jari Oksanen

Kauan on sitä odotettu ja nyt se on vihdoin siinä...

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tapanilan Erän miesten ensimmäinen mestaruus antoi odottaa itseään 17 vuotta. Tosin ihan sentään Suomen mestaruutta ei vielä ole Mosan mäellä juhlittu, mutta toiseksi arvokkainta miesten tason saavutusta - Suomen Cup mestaruusjuhlia vietettiin Tapanilan lähiössä pari viikkoa sitten.

Cup-mestaruutta voidaan jo pitää melko suurena saavutuksena ja kun seura saavuttaa jotain suurta, niin tekee mieli kääntää hieman katseita menneisyyteen. Mosan mäelle salibandy rantautui vuonna 1990, kuten Erän salibandyjaoston historiikki kertoo. 1990-lukua voidaan pitää Erän osalta hissiliikkeen vuosikymmenenä, sillä miesten edustusjoukkue ennätti tekemään yhteensä peräti seitsemän sarjaportaan nousua tai laskua. Pari fuusiotakin mahtui joukkoon, joten varsin tuulista oli Mosalla, kun laivan kurssi ei pysähtynyt oikein missään vaiheessa, vaan keikkui edestakaisin.

Todellinen kurssinkäännös tapahtui 1999, kun joukkue oli tipahtanut II-divisioonaan ja lähes koko pelaajapakka hajosi. Joukkueesta jäi jäljelle vain kourallinen pelaajia, tilalle tuli pelaajia junioreista ja III-divarijoukkueesta sekä taustat vaihtuivat kokonaan. Siitä eteenpäin joukkueen toiminta on ollut kaikin puolin nousujohteista koko ajan ja joka vuosi ollaan pystytty kehittämään sekä pelillistä että fyysistä puolta ja ennen kaikkea taustoja.

Tuosta vuoden 1999 joukkueesta ei valitettavasti enää yhtään pelaajaa ole nyt Cup-mestaruuden voittaneessa joukkueessa jäljellä. Yllekirjoittanut on ainoana sitkeänä sissinä pysytellyt joukkueen taustoilla siitä lähtien. Toki osa pelaajista pelasi silloin jo seurassa, mutta vielä junioritasolla.

Määrätietoinen työ toi edustukselle liigapaikan vihdoin keväällä 2003, jolloin mukana oli valmentajana Petteri Bergman. Hänelle kuuluu iso kiitos siitä, että joukkue on liigataipaleellaan edennyt jo tähän saakka. Hän on energisenä puuhamiehenä ollut rakentamassa joukkuetta siitä alkaen niin pelillisesti kuin muiltakin osin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva: Päävalmentaja Petteri Bergman iloisissa tunnelmissa Cup-mestaruuden jälkeen hieman viilentämässä voitontunteita suihkun puolella.

Menestyksen takana on toki monta henkilöä, eikä tarkoitus ole tästä tehdä mitään kiitospuhetta. Kaikki joille kiitos kuuluu, ovat sen varmasti saaneet kuulla. Erässä kuitenkin uskottiin jo vuosia sitten, että joskus voitaisiin olla tässä pisteessä, eikä viime kevään pronssikaan ollut sattumaa, kuten ilkeät kielet ovat huudelleet. Määrätietoinen työ joskus palkitaan ja siitä voidaan nyt olla tyytyväisiä.

Vielä 2000-luvun alussa Erää pidettiin miesten ja poikien puolella kasvattajaseurajana, joka tekee hyvää juniorityötä, mutta aikuisiällä pelaajat lähtevät hakemaan menestystä jostain muualta. Yllekirjoittaneen tullessa mukaan toimintaan taustoille 90-luvun lopulla, seurassa päätettiin isolla foorumilla, ettei pelkäksi kasvattajaseuraksi haluta jäädä. Melkein kymmenen vuotta kesti, ennen kuin tämä leima saatiin otsasta pois. Ehkä viimeistään nyt voi olettaa, että nämä puheet ovat ohi.

Ja vaikka nyt jotain on vihdoin voitettukin, niin ei Mosan mäellä missään nimessä masut ole täynnä. Jos mallia vähääkään otetaan Erän nais- tai junioripuolelta mitalimittareilla (selaa sivun alalaitaan) niin paljon ollaan vielä jäljessä ja työtä on tehtävänä...

Hajamietteitä naissalibandyn tiimoilta

Maanantai 26.11.2007 klo 20:19 - Ilkka Levä

Kävin ihmettelemässä naissalibandyn hienouksia viime viikonloppuna naapurimaassa Ruotsissa. Seurasimme Rönnby Tigersin ja uumajalaisen IKSU:n ottelua Västeråsissa. Pelipaikalle vei ennen kaikkea tulevien Euro Cup vastustajien tarkkailu, mutta myös viimevuotisen mestarijoukkueen Anna "Suomalainen" Vartiaisen otteiden seuraaminen. Valitettavasti Anna ei muutamasta hyvästä paikasta huolimatta onnistunut maalaamisessa, mutta tämä ei sinnikästä Annaa tuntunut ottelun jälkeen enää masentavan, vaikka välillä hän ottelussa joutuikin fillassa istumaan. Syksy on mennyt hänellä muuten erittäin hienosti ja hän tuntui olevan sekä olosuhteisiin että joukkueen toimintaan tyytyväinen. Onhan hänellä mukava ja vastuullinen työpaikka, joten hänen ei tarvitse kärsiä salibandynvierastyöläistä uhkaavaa säbäkuolemaa asunnon neljän seinän sisällä istuskellen ja harjoitusten alkua odotellen, vaan saa tasapainoa elämäänsä työhaasteiden kautta. Kielikin luisti mallikkaasti. Toivotaan Annalle kaikkea hyvää Rönnbyn paidassa.

Itse ottelu pelattiin hieman Västeråsin keskustan pohjoispuolella sijaitsevassa Kristiansborgin hallissa, jonne olisi mahtunut osapuilleen 600 katsojaa, mutta tähän otteluun oli jostain syystä vaivautunut paikalle vain 289 katsojaa. Määrä oli kaukana kauden muista otteluista, joissa on ollut säännöllisesti noin 400 katsojaa. Paikalle saapuneista katsojistakin kyllä lähti ääntä varsin mallikkaasti. Ja vaikka vierailija IKSU karkasikin jo ensimmäisessä erässä 1-3 johtoon, riitti ottelussa tunnelmaa loppuun asti. Rönnby kavensi ottelun lopulla tilanteeksi 2-3 ja haki tasoitusta ilman maalivahtia, mutta ei loppujen lopuksi onnistunut, vaan pisteet ottelusta matkasivat pohjoiseen Kati Salmisen mukana. Rönnbyn toinen suomalaisvahvistus Maiju Merikanto, joka pelasi Erä III:ssa kausilla 2000−2002, sai ottelussa myös peliaikaa, vaikka on jonkin verran joutunut hänkin fillaa kuluttamaan kauden aikana. Rönnbyn tähtiä olivat illan pelissä joukkueen molemmat maalit viimeistellyt Helena Lundqvist ja hänelle tyylikkäät syötöt tarjoillut Susanna Tuominen. Varsinkin Lundqvist pelasi todella kovaa ja laittoi itseään likoon tilanteessa kuin tilanteessa: vaarallinen vastustaja tammikuussa mitä luultavimmin.

Ottelun puitteet olivat hyvät. Pääsyliput maksoivat suunnilleen saman verran kuin kotoisessa liigassammekin, sillä 60 kruunulla aikuinen pääsi ottelun katsomoon. Erätauoilla kioskista myytiin virvokkeita ja makkaraa, mutta hieman jäi ihmetyttämään fanituotteiden puuttuminen ottelutapahtumasta. Tuomarit olivat molemmat miehiä, ja suhtautuivat otteluun varsin maltillisesti turhia tunteilematta. Heidän arvovaltansa ei tuntunut kärsivän siitä, että he jäivät juttelemaan valmentajien kanssa ottelun aikana, vaan tilanteet selviteltiin varsin leppoisan oloisissa tunnelmissa. Linja ylipäänsä oli salliva ja tämän tuntuivat pelaajatkin tietävän. Mailalla ei kolisuteltu vastustajien mailoja, mutta tilanteisiin mentiin kovaa ja niissä myös pelattiin kovaa. Kaatumisten jälkeen ei myöskään jääty anelemaan armoa, vaan luut kerättiin varsin vikkelästi ja koetettiin jopa osallistua peliin saman tien pystyyn päästyä.

Ottelua katsoessa saattoi vain ihailla lajikulttuuria ja katsojien innostusta ottelutapahtumaan. Vaikka pelaajat eivät ole ammattilaisia, ovat puitteet ammattimaisemmat kuin meillä. Jokainen pelaaja velvoitetaan hoitamaan itselleen henkilökohtaisen sponsorin, ja vauhti fysiikkaharjoituksissa on todella kovaa. Kovaan kuntoon panostetaan voimakkaasti. Peli on tuttua ja turvallista noppaviitosta, joka periaatteessa toimii tiukkojen kaavojen mukaan. Tilanteissa toimitaan ennalta opittujen mallien mukaan ja tämä kaavamaisuus toisaalta voi olla heikkous, mutta toimiessaan se antaa pelaajille mahdollisuuden henkilökohtaisiin taidonnäytteisiin. Keppana saa olla molempien vastustajiensa kanssa tarkkana tammikuussa.

* * *

Kaudelle 1992−1993 naisten salibandyn Suomen mestaruussarjaan nousi helsinkiläinen Top Gun, joka oli koottu jalkapalloilijoista ja toimi kaveripohjalta. Joukkue ehti pelata turnausmuotoista sarjaa yhden kauden, jonka aikana se voitti 18:a pelistään 13, pelasi tasan kaksi kertaa ja hävisi kolme ottelua. Maratontaulukosta joukkue löytyy sijalta 32. Takaa löytyy esimerkiksi kaksinkertainen Suomen mestari S. C. Dalmac sekä SB Vantaa, Synkkä Uhma ja nykyisistä liigajoukkueista Korson Kaiku.

Kaudella 1992−1993 pelattiin vielä pelkkä runkosarja turnausmuotoisesti. Kahdella joukkueella oli viimeiseen turnaukseen asti mahdollisuus voittaa mestaruus. Erä I:sen voitto m/s ICS:stä takasi Erälle mestaruuden, joka häviöllä olisi tullut Top Gunille. Top Gunin pelaajista osa siirtyi kirvelevän hopean jälkeen Espoon Oilersiin, jossa he saivat balsamia seuraavalla kaudella haavoilleen. Ensimmäisissä play off’seissa kukistui juuri Erä I, joka oli juottanut edellisellä kaudella katkeran kalkin Top Gunille. Joukkueen pelaajista kannattaa mainita kaksi pelaajaa. Naisten salibandyliigan kaikkien aikojen viidenneksi paras pistenainen Anitta Marttila pelasi Top Gunissa, siirtyi ensin Oilersiin, josta tuli Erä III:seen kaudelle 1994−1995. Hän saattaa kuluvan kauden aikana joutua luovuttamaan paikkansa kaikkien aikojen pistepörssissä nykyisen Keppanan Niina Valjakalle. Toinen maininnan arvoinen pelaaja Top Gunista on myös Oilersissa kultaa juhlinut ja Marttilan kanssa samaan aikaan Erä III:seen siirtynyt puolustaja Tiina "Tinde" Heinänen, jonka saatat nykyään löytää Keppanan vaihtopenkin takaa valmennuksesta. Erä I on jo historiaa, mutta Keppanan ja Tinden taival jatkuu edelleen.

Tammikuussa AV:n vahvistama Rönnby Tigers kohtaa Tinden ja Keppanan. Keppanalle eläinmaailmasta tutut vastustajat ovat aina olleet mieluisia. Toivottavasti näin on tammikuussakin!

Ilkka "Kakkosraiteen mies" Levä

Paluu juurille

Keskiviikko 31.10.2007 klo 22:30 - Simon Riihelä

Monen vuoden tauon jälkeen jalat ovat johdattaneet Tapulin kasvatin takaisin Mosanmäen vehreään lehtoon ja kasvattajaseura Tapanilan Erään. Paljon on näemmä ehtinyt muuttua vuosien varrella, joten lienee pakko aloittaa kirjoittelut hieman vanhan kertauksella, katsoa ketä Erän kulmilla vielä pyörii sekä ottaa kantaa erääseen joukkueemme jäsentä ympäröivään kohuun.

Oman uran aloitus

Oma peliurani lähti aikoinaan liikkeelle Tapulin nuorisotalolta eli kertsiltä, jonka tiukkaakin tiukemmista sählypeleistä siirryttiin monen muun (mm. Lehtosen veljekset, Jarno Tiainen, Markus Huhtimo jne.) tavoin pelaamaan ihan oikeaan salibandyjoukkueeseen ja myöhemmin aina salibandylligaan asti. Omana osoitteenani oli luonnollisesti lähiseudun ylpeys Tapanilan Erä.

Vanha aika

1-divisioonassa pelanneen edustusjoukkueen mukana tuli treenattua jo junnuna, ja luonnollisestikin joukkueen pelejä tuli samalla seurattua katsomosta käsin paljon. Väriä kentälle toivat tuolloin mm. Salutskij'n veljekset, joista liigaa vieläkin pelaavan nuoremman version korkeakauluksiset ja pitkähihaiset valkoiset poolopaidat pelipaidan alla jäivät ikuisiksi ajoiksi mieleen. No, toki vanhassa kuplassa oli aika koleata tuolloin, aikana jolloin talvisin oli vielä oikeasti lunta ja pakkasta.

Ja jos kuplassa lämpötila keikkui talvisin lähempänä nollaa kuin 20 celsiusta, niin kesällä taas oli takuuvarmasti kymmenen astetta kuumempaa kuin ulkona. Mosahallia olisi tuohon aikaan voitu käyttää myös kasvihuoneena, kesän aikana olisi helposti saatu muutama sato kasvatettua niillä lämpötiloilla ja ilmankosteuksilla.

Vanhan kuplan aikaan sai myös aina rientää pukukopeista vauhdilla halliin, sisäkautta kun ei perille päässyt. Taisipa jokunen pelaaja aina silloin tällöin liukastella itsensä kumoonkin otteluesittelyyn lähdettäessä.

Oma aika edustusjoukkueessa

Edustusjoukkueessa tuli vierailtua kahteenkin otteeseen. Ensin kaudella 97/98 16-vuotiaana 2.divisioonassa, jossa olin etuoikeutettu nauttimaan sellaisten entisten liigajyrien kuin Jarkko Ek ja Henri Ahmajärvi syöttö- ja viimeistelyopeista samassa kentässä. Tuolloin selvitimme tiemme tappioitta 1.divisioonaan.

Toinen kerta oli 1.divisioonassa kaudella 00/01, jolloin valmentajina häärivät legendaariset Mika ”Huuli” Sandell sekä Jussi ”Spädä” Tiainen. Tuolla kyseisellä kaudella pääsin kantamaan ensimmäistä kertaa Erän miesten edustusjoukkueen kapteenin nauhaa. Pakko myöntää, että vastuu tuntui tuolloin aika ajoin kohtuullisen raskaalta 19-vuotiaalle, kun joukkueesta löytyi samaan aikaan vanhempia kovan luokan johtohahmoja kuten Sami Strömsten jne. Alkukausi sujui joukkueelta kuitenkin hienosti, runkosarja vietiin näytöstyyliin ja edessä olivat nousukarsinnat. Jossain runkosarjan viimeisen pelin ja nousukarsintojen välissä kippari joukkoineen kuitenkin kadotti kompassin, ja kyyti oli ennakkosuosikin asemasta huolimatta kylmää. Kun runkosarjassa taidettiin muistaakseni hävitä vain yksi peli (ja sekin Tiikereille, jotka muuten saivat lopulta sarjassa vain kaksi pistettä...), niin nousukarsintojen viidestä pelistä ei tullut yhtäkään voittoa.

Tuosta käsittämättömästä tappioputkesta toipumiseen käytin vuodet 2001-2007, jotka kasvattivat sekä pelillisesti että henkisesti. Aika on käytetty tehokkaasti hyväksi, koska on tullut opiskeltua hieman mm. tähtitiedettä, joten tällä kertaa kompassin mahdollisesti kadotessa hoituu homma vaikka tähdistä suunnistamalla. Vetämään en ikävä kyllä ole vielä tähänkään päivään mennessä oppinut, maaleistani noin 90% onkin tullut maksimissaan noin 4 metrin etäisyydeltä vastustajan maalista. Odottelen innolla Olli ”Olba” Oilingin vetokoulun paluuta Tapanilaan.

The Return – Sadetakin matkassa (vrt. normaalit elokuvasuomennokset)

Kuva: Mies sadetakin alla teki paluun Mosahalliin

Paljon on muuttunut niinä vuosina Erällä, jotka vietin muualla maailmalla. Ei siinä vielä mitään, että vanha Mosahalli on revitty alas ja tilalle on rakennettu omaan askeettiseen makuuni jopa liian prameileva uusi Mosahalli kaikkine hienouksineen (sisäkäytävät ja kaikki, pyh!), mutta joukkuekin on muuttunut käytännössä kokonaan. Mukana ei näet ole enää ainoatakaan pelaajaa viimeisimmältä Erän pelikaudeltani.

Itse asiassa ainoa joukkueen jäsen, joka on jäljellä, löytyy toimiston puolelta eli Jari ”Scotti” Oksanen. Scotti on jaksanut hienosti vuodesta toiseen istua kassalippaan päällä ja pitää huolta ettei pennejä tuhlata mihinkään humpuukiin kuten salibandytarvikkeisiin tai muuhun vastaavaan. Aivan ylivoimaista työtä Jari, toivottavasti sitä jatkuu mahdollisimman pitkälle tulevaisuuteen!

Kuva: Scotti mielipuuhassaan

On ollut myös mukava huomata, että Oksasen lisäksi hallin lähistöltä löytyy silti vielä takuuvarmasti muutama muukin vakionaama. Markku ”Ransu” Rantala päivystää uskollisesti alle 200 metrin säteellä hallilta eikä lähde kulumallakaan pois. Kahvilan pitäjä Harrykin ilahduttaa edelleen monen vuoden jälkeenkin meitä pelaajia hieman äreällä olemuksellaan ja hinnoillaan, jotka eivät kalpenisi edes Scotin bisnesvainulle.

Tapanila

Kotikylästämme on myös pakko kertoa muutamalla sanalla. Henkilökohtaisesti tapanilalaistuin noin puolitoista vuotta sitten, ja sain samalla huomata kauhukseni, että entinen Jaskan grilli on muuttunut Susan grilliksi. Paikan suosio ei näytä silti vähentyneen, sillä jonoa on riittänyt joka arki-ilta (puhumattakaan viikonlopuista), kun viiletän treeneistä kyseisen snägärin ohi. Yritä siinä sitten mennä kotiin ja motivoida itsesi vääntämään jotain pastaa tai proteiinipöperöä, kun ainoa asia mielessä on jättiatomi yhdeksällä pihvillä, kolmella kananmunalla, 250 grammalla pekonia ja reilulla tujauksella sipulihöystöä. Raejuustoa, raejuustoa…

Kuva: Susan grillillä riittää jonoa jo pari tuntia ennen avaamista.

Itseni lisäksi edustusjoukkueen jäsenistä on Tapanilan kaduilta voinut bongata ainakin lähikulmia asuttavan Jussi ”Mummo” Ojalan. Mikäli Mummolta haluaa käydä pyytämässä nimikirjoitusta, pitää edetä kuitenkin varoen, sillä hän tuntuu usein olevan hieman äkäinen. Normaalisti harmiton Ojala voi näet vahingossa aivan huomaamatta huitaista kävelykepillään innokasta nimmarin metsästäjää manaillessaan itsekseen nykynuorison tilaa.

Kuva: Ojala keväällä pronssijuhlien jälkeen sunnuntaikävelyllä Tapanilassa.

Mummoa kesän jälkeen nähnyt lähipiiri on kuitenkin ollut kohtuullisen ymmällään, sillä ennen aina niin raihnainen ja loukkaantumisaltis Mummo ei ole vieläkään loukkaantunut (liigaa pelattu kuitenkin jo 5/26 peliä!), ja hän on muuttunut fyysisiltä ominaisuuksiltaan huolestuttavan paljon kesän aikana. Mummo itse on todennut, että muutoksen takana ei ole mitään muuta kuin uuden fysiikkavalmentajamme Mika ”Taitoliikkuvuus” Saaren tuomat uudet tuulet harjoitteluun, mutta kyseinen muutos habituksessa lienee herättäneen kysymyksiä aina ADT:ssa asti.

 

Kuva: Elokuussa Czech Open 2007:n pressitilaisuudessa rohkeasti esiintynyt Jussi poseeraa kuvaajille. Kuva on näemmä päässyt jonkin paikallisen julkaisun kanteenkin...

Itse en halunnut kuitenkaan uskoa hyväntahtoisen Jussin syyllistyneen mihinkään laittomuuksiin, joten kävin eräänä iltana hiippailemassa Mummon asunnon ikkunan takana ottamassa selvää mistä oikein on kyse. Totuus oli....no, osan mielestä varmasti jopa ilkeitä huhupuheita hieman pelottavampaa, olohuoneen lattialta kun paljastui Mummon kovan kunnon salaisuus: TV:stä tutut härvelit.

Kuva: Ylimääräiset kilot on ilmeisesti saatu karistettua jokamiehensaunalla, eikä Jussin tarvinne enää edes käyttää kosteutusvoiteita ihoa pehmentävän vaikutuksen ansiosta.

Mummo joutunee kuitenkin vastailemaan muutamiin pelikavereiden kysymyksiin seuraavissa harjoituksissa. Kyseisestä ”saunasta” kiinnostuneille joudun ikäväkseni ilmoittamaan, että tuote on nettikaupan sivujen mukaan tilapäisesti lopussa!

Kuva: Lihaksia kasvattava vyövibraattori on Jussin nykyisten kuvien perusteella kohtuullisen monikäyttöinen.

Tämä hetki

Lopuksi mainittakoon nykyisestä joukkueestamme lyhyesti sen verran, että vaikka yhtään vanhaa kanssani samaan aikaan Erän edustusjoukkueessa pelannutta pelaajaa ei mukana enää ole, on suurin osa joukkueesta jo ennestään hyvin tuttuja kaukalosta tai sen ulkopuolelta. Vastaanotto on ollut lämmin, ja se onkin helpottanut paluuta kotiin sinipaitoihin. Voin olla ylpeä saadessani toimia kapteenina kyseisessä joukkueessa. Meidän joukkueessamme.

Kuva: Joukkuekuva 2007/2008

Salibandykausi taas käynnistynyt ja sähinä päällä!

Tiistai 16.10.2007 klo 18:27 - Jari Oksanen

Salibandykausi on taas päässyt hyvään vauhtiin ja kentillä taas sattuu ja tapahtuu. MB-kolumnikin heräilee kesäuniltaan pikku hiljaa ja Erän sivuilla tullaan taas näkemään tuttuun tapaan erilaista tarinaa Erään ja salibandyyn yleensä liittyen. Saa vain nähdä, että ehtiikö Erän toimittajakyttäkaksikko Tirsa ja Mummo enää ilahduttaa omilla kolumneillaan tällä palstalla, sillä Pääkallo on vienyt heidät mennessään. Kyseinen kynäkaksikko on kuitenkin jo toimittajauriensa alkuvaiheessa antanut pikkusormensa Erälle, joten tuskin he uskaltavat kokonaan kasvattajaseuraansa hylätä...

Tässä kohtaa katson parhaaksi myös kiittää suuresti Jani Hankaa, sillä tällä kaudella Jani on poissa... mutta poissa vain kameranputken takaa. Tämän kauden Jani on päättänyt pyhittää perinteiseen katsomossa istumiseen ja pelistä nauttimiseen. Janin lukuisista kuvista on saanut Erän sivujen lukijat nauttia vuosien varrella. Toistaiseksi varsinaista vakikuvaajaa ei miesten peleissä ole, mutta osasta peleistä tullaan varmasti laadukkaita välähdyksiä sivuilla siitä huolimatta näkemään.

Erän miesten kausi on lähtenyt käyntiin varsin merkillisesti. Vielä on turha vetää mitään johtopäätöksiä, mutta ei kuulosta ihan perustuloksilta, kun avauspelissä otetaan kuokkaan 13-4 ja pari viikkoa sen jälkeen kylvetetään Oilers kotona 11-4. Lisäksi Suomen Cupissa takkuillaan hikinen maalin voitto II-divarijoukkueesta. Pienellä tuurilla alempisarjalainen olisi voinut viedä voitonkin.

Suomen Cupin peliin liittyen onkin tässä kohtaa hyvä kommentoida Vuosaaren urheilutalolla ollutta kenttäkoon episodia. Riippumatta siitä, että minkäkokoinen kaukalo VUT:ssa yleensä peleissä on, niin ihmetellen suuresti, että miksi kotijoukkueen valmentaja itkee julkisesti netissä siitä, että kenttää suurennettiin? Käsittääkseni salibandy on tarkoitettu pelattavaksi 40x20 kaukalossa ja kun kerran VUT:in kaukalo ei ollut pelin alkaessa maksimimitoissa ja lisäpaloja vielä hallista löytyikin, niin missä on ongelma - herää kysymys? Vaikka palat lisättiinkin, niin turva-alueita oli kentän joka puolella riittävästi ja huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi Oulun urheilutalolla, jossa pelataan sentään liigaa. Eli kyllähän jokaisen laji-ihmisen tavoite pitäisi olla se, että halliin kuin halliin saadaan kenttäkooksi niin lähelle 40x20 kuin on mahdollista - turvallisuus tietenkin huomioiden. Itselleni ei mene jakeluun, miksi tieten tahtoen halutaan pienentää kenttiä tai rakennetaan uusia halleja, joihin ei mahdu täysimittaisia kenttiä.

Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta, kun alemman sarjan joukkue yrittää keplotella kenttäkoolla Erää vastaan. Joitakin vuosia takaperin samassa hallissa oli vastaava tilanne ja toissa vuonna Porvoossa taas sama juttu. Lisäksi 2001 A-poikien finaaleissa Pasilassa väännettiin asiasta. Joten vuodesta toiseen aina tämän saman asian kanssa saa taistella, ja tuskin Erä on ainoa joukkue, jolle näitä tapahtumia on käynyt. Kaukalohan on kuitenkin molemmille joukkueille sama, joten lajin eteenpäin viemisen kannalta olisi parempi, että kaikki keskittyisivät pelaamiseen ja kaikkien tavoite olisi pelata täysimittaisella kentällä tai jos sellainen ei jostain syystä ole mahdollista, niin ainakin niin suurella kentällä kuin mahdollista.

Mutta se siitä. Seuraavan ottelun Erä pelaakin Turkuhallissa liigan runkosarjaottelun merkeissä ja siellä ainakin luulisi olevan lääniä joka suuntaan, ettei tarvitse näitä asioita pohtia...

 

 

Kausi kauniissa paketissa

Torstai 12.4.2007 klo 12:14 - Tom Strömsten

Erä aloittaa liigan ilman kolmea viime kauden parasta pistemiestään, ja se näkyy väistämättä kentällä. Ryhmässä riittää yhä taitoa, mutta menestys edellyttäisi monen nuoren lahjakkuuden isoa esiinnousua. Aikainen kesäloma häämöttää.

Näin kirjoitti muuan Salibandy-lehti ennen kauden alkua ja olikin omalla tavallaan aivan oikeassa. Moni pelaaja nousi kauden aikana esiin ja koko joukkueen huikea kevät palkittiin pronssisilla mitaleilla. Kesäloma tosin alkoi myöhempään kuin monilla muilla sarjan joukkueilla, mutta hyvä niin.

 

Kuva: Hyvillä mielin kesälomalle 

Paljon on viimeisen 11 kuukauden aikana töitä tehty ja hallilla aikaa vietetty. Näin viikko pronssiottelun jälkeen voi sanoa, että kyllä se on kannattanutkin. Tämän vuoden Erän joukkue voitti pronssimitalin ja sai juurikin sitä mitä se ansaitsi. Runkosarja sujui paremmin kuin koskaan ja pisteitä kertyi varsinkin kevätkaudella mukavasti.

Runkosarjan viides sija toi mukanaan sen, että emme voineet vaikuttaa tulevaan vastustajaamme. Saimme onneksi vastaan parhaan mahdollisen vastustajan, kun Oilers valitsi meidät puolivälierävastustajakseen. Halusimme maksaa velat viime kaudesta ja näin teimmekin. Kaverin sipuli ei tiukassa paikassa kestänyt ja uho muuttui tuhoksi. Kaveri puhkui ja puhisi, me teimme työt ja otimme jatkopaikan. Selityksiä voi etsiä ja keksiä, mutta parempi yleensä aina kuitenkin voittaa. Hieno ottelusarja ja juuri sitä loistavaa salibandyviihdettä mitä laji parhaimmillaan voi olla.

 

Kuva: Oilers -peleissä oli tarjolla myös juttuseuraa 

Hyvin menneen Oilers-sarjan jälkeen pelasimme hävettävät kolme peliä Classicia vastaan ja saimme tyytyä peliin himmeimmästä mitalista. Kyseistä sarjaa on turha selitellä sen enempää. Kaveri oli valovuoden edellä joka asiassa ja ansaitsi täysin finaalipaikkansa. Se Erä, joka Oilers peleissä nähtiin, oli jossain muualla kuin näissä peleissä.

Pronssiotteluun joukkue sai taas latauksen päälle ja palasi omalle tasolleen. Ansaittu voitto ja näin ollen pronssiset mitalit jäivät tänä vuonna Mosanmäelle. Harvoin on pronssiottelussa nähty sellaista taistelua voitosta kuin tänä vuonna. Hallissa oli tunnelmaa kuin sambakarnevaaleissa parhaimmillaan ja molempien joukkueiden kannattajat pitivät omiensa puolta. Sano kuka mitä tahansa, niin tämä pronssimitali on voitettu mitali. Piste.

 

Kuva: Ansaittu pokaali 

Lopuksi haluan itseni ja koko joukkueen puolesta kiittää niitä kaikkia, jotka ovat seuranneet ja kannustaneet joukkuettamme koko kauden ajan tuloksista riippumatta. Tuttuja naamoja on lehtereillä näkynyt peleistä toiseen. Se tunnelma, mikä Mosahallissa on tänä keväänä ollut, on jotain niin sanoinkuvaamattoman hienoa. Kiitos myös niille kaikille henkilöille, jotka ovat kantaneet kortensa kekoon taustoilla ja kotiotteluissa. Ja totta kai suuren suuri kiitos joukkueelle, valmentajille, huollolle ja joukkueenjohdolle. Taustoilla tehdään paljon näkymätöntä duunia, mitä on syytä arvostaa erityisesti. Kiitos ja kumarrus.

Hauskaa kesän odotusta kaikille!

C #14

12 minuuttia

Keskiviikko 4.4.2007 klo 15:39 - Mummo

Mikrobittikolumnin tutkiva ryhmä on haalinut tällä kertaa tentattavaksi Lehtosen ihmekaksoset Tapulista. Henkka ja Lare tai Lare ja Henkka, kuinka vaan.

 

Terve pojat. Miten menee?
Lare: Hä?
Henkka: Terveterve. Hyvin pyyhkii. Huomenna olisi edessä kutkuttava pronssiottelu.

Aivan, huomen on pronssimatsi. Miten luulette, että Trackers-matsissa käy?
Henkka: Uskon meidän voittoon. Luulen, että jätkillä riittää nälkää pronssiotteluun. Hyvän Oilers-sarjan jälkeen olisi noloa jos jäisi vain luu käteen. Neljäs sija olisi kuitenkin selvä pettymys.
Lare: Hä?

Kuka ratkaisee ottelun?
Lare: Kakkoskenttä.
Henkka: Kakkoskenttä nousee ratkaisevaan rooliin, koska ykköskenttä on niin pahasti pihdeissä. Joko Rissasen Jaakko tekee läpiajosta (laittaa aina kainalosta) tai sitten tehdään broidin kanssa Tapuligosse.

Te olette yleensä nostaneet pelinne tasoa kevättä kohden. Mistä se johtuu?
Henkka: Hyvä kysymys. Olen miettinyt samaa asiaa itsekin, enkä oikein tiedä mistä se johtuu. Kai pleijareihin syttyy paremmin, kun on enemmän panosta, yhtään väheksymättä runkosarjapelejä. Pleijarit on vaan täysin eri pelejä.
Lare: Parempi, että tulee onnistumisia edes jossain vaiheessa kautta. Motivaatiota ainakin riittää loppukaudesta.

Kumpi teistä on muuten isobroidi ja kuinka paljon teillä on ikäeroa?
Henkka: Mä oon vanhempi.
Lare: 11 minuuttia.
Henkka: Eihän. 12 minuuttia.
Lare: 11.
Henkka: 12.
Lare: 11.
Henkka: 12.
Lare: 11.
Henkka: 12.

Riita poikki. Sovitaan 11 ja puol minuuttia. Missä olet parempi kuin veljesi?
Lare: Ruuanlaitossa ja aamuheräämisessä.
Henkka: Mä oon ollut syntymästä asti nopeempi kuin broidi.

Kumpi teistä on parempi pelaamaan futista?
Henkka: Mä.
Lare: Mä.

Tsekkaa myös Laren ja Henkan pelaajakortit.

Haastattelussa Joni Niiranen

Torstai 22.3.2007 klo 13:25 - Timo Mäkynen

Terve Joni.

- Tjena Tirsa!

Miten menee?

- Helt okej, bra fiilis. Väntar ren på att få börja spela spännande matcher igen.

 

Millainen ääni sulla on kellossa?

- Lite störande e den på moron när man ska ti skolan, men annors klingar den helt bra.

Millä eväillä Erä lähtee Classicin kaatoon?

- Med samma attityd o vilja vi spelade mot Oilers. Vi kommer att ge 110% i varje match.

Kenelle pallo pomppii?

- Jaa-a, svårt att säga. Jämt kommer de at bli, men ja tror no att vi kommer att vara ett strå vassare.

 

Mikä on Mosahallin vaikutus Erälle näissä peleissä?

- Mycket STOR!! De e som en extra spelare på plan för oss. De finns ingenting bättre än att vinna en match in för en fullsatt hemmapublik.

Entä Niirasen vaikutus Mosahallille?

- Dehär borde man fråga av hemmapubliken...Men sku den vara ens en bråkdel av vad hemmapubliken betyder för mig, sku de va helt bra.

Mikä on Erän ykkösketjun Helenius-Niiranen-Laitila yhteinen kieli?

- Ja försökte med svenska en tid, men pojkarna passade int åt mig mera, så ja måstes byta om tillbaka till finska. Nästa år blir de svenska!

Mistä lukuisat fanisi oikein tulevat?

- Största delen e nog från mitt "kummi-joukkue" Erä E95 II-pojkar, ett stort tack till dem. Men kanske där finns nån kråka från Lovisa också.

 

Mikä on kauniiden hiuksiesi salaisuus?

- Dehär e nog helt tack vare min Mammas gener, hon vet hur tacksam ja e för dom. Hälsningar hem...

Olet ajanut Erän koppikieleksi ruotsia. Missä vaiheessa nyt mennään?

- Joo, dehär ha vari mitt stora projekt hela säsongen. Vi börjar vari i slutet av Koppi-Språkkurs del 3 nu, men ja hoppas att vi kommer ti final så att vi får gå igenom del 4 också.

Kuka on ollut positiivisin yllättäjä tässä projektissa?

- Tom ha nog varit min primus elev, men Mummo ha också vari mycket bra.

Kuinka hyvä on Kari Takko?

- Vem fan e de?!

Takko hei!

- Tack o hej!

Autokauppiaalla on asia

Maanantai 12.3.2007 klo 0:29 - Jani Hanka

Mitäpä jos salibandyliigan joukkueita verrattaisiin vaikkapa autoihin? Mitä tapahtuisi jos kuvitteellinen ostaja kiertäisi pääkaupunkiseudun autokaupoissa etsimässä itselleen menopelejä, ja paikallisten liigaseurojen valmentajat esittelisivät edustamaansa mallistoa?

Myyntipuheet voisivat hyvinkin kuulostaa vaikkapa tältä.

Petteri Bergman / Tapanilan Erä

- Joo tämä on tällainen tulevaisuuden kaupunkiauto, todella sporttinen ja täynnä ennakkoluulottomia ratkaisuja! Auto on tosiaan kehitysmalli jossa saattaa välillä ilmetä pieniä toimintahäiriöitä mutta ne vähenevät vuosi vuodelta. Varsinkin hallintalaitteet on vähän hankalasti sijoiteltu, välillä ihan huomaamattaan ajellaan motarilla kävelyvauhtia ja toisinaan kaahataan kahtasataa kotipihaan. Kerran autosta tippui puolikas moottoria huoltoaseman parkkipaikalle, mutta silti päästiin perille Jyväskylään.

- Tätä saa nykyään vain sähkön sinisenä, mutta tulevaisuudessa kaikki autot tulevat olemaan samanlaisia ja sitten näitä saa muissakin väreissä.

Mika Ahonen / SSV

- Tämä on ihan puhdasverinen customoitu kilpadragster joka on koottu muiden autojen parhaista osista. Autolla on voitettu useita kilpailuja, moottorissa riittää voimaa ja vääntöä vaativiinkin tarpeisiin. Joskus arkiaamuisin käynnistäminen saattaa vaatia ronskeja otteita, mutta kun saadaan liikkeelle niin ei tarvitse pysähdellä edes liikennevaloihin.

- Auto on erinomaisen hyvässä kunnossa, mutta maahantuoja on panostanut todella huonosti markkinointiin sillä myyntipaikalla ei ole näkynyt ainuttakaan asiakasta.

Iiro Parviainen / HIFK

- Hieno punainen urheiluauto tunnettua merkkiä. Pinta ja runsaat kromiosat kiiltävät, mutta pohjassa saattaa olla pientä ruostetta ja laittoa. Sopii kuitenkin hyvin tee-se-itse miehelle projektiksi.

- Auto on ollut leasing käytössä ja sen haltija on vaihtunut puolen vuoden välein. Autoa on jouduttu käyttämään takuuhuollossa tiheään, ja maahantuojan toimesta kaikki osat on vaihdettu useaan kertaan uusiin.

Petteri Nykky / Espoon Oilers

- Tilava ja näyttävä edustusauto suunniteltu lähinnä ammattikäyttöön. Konepellin alla piilee tehokas moottori, kokemattomalle saattaa olla vähän vaikea hallita. Auto on niin iso ettei tarvitse kaikista liikennesäännöistä piitata, poliisitkaan eivät aina huomaa sakottaa ylinopeuksista tai muista pikkurikkeistä.

- Tästä on olemassa täysin identtinen mallisto kansainväliseen myyntiin, sen pitäisi olla yhtä tehokas kuin markkinoita hallitsevan ruotsalaisen valmistajan edustusmallit.

Sami Vidgren ja Sebastian Freudenthal / AC Haki

- Itä-Vantaalaisessa ammattikoulussa tuunattu katuauto, myyntihinta ei välttämättä ole korkea mutta siinä on erittäin paljon tunnearvoa eikä autosta haluttaisi luopua. Auto starttaa hyvin, mutta matka-ajossa vääntö tuppaa hyytymään ainakin pidemmissä ylämäissä.

- Tämä on erittäin hyvä valinta jos uuteen ei ole varaa mutta tarve olisi luotettavalle ja hyvin pidetylle kulkupelille. Kustannussyistä autoon on asennettu paljon kierrätysosia mutta laadusta ei ole tingitty.

Syntyykö Erästä toimittajia?

Keskiviikko 7.3.2007 klo 0:44 - Jari Oksanen

Syntyykö Erästä toimittajia? Miksi Mosahallin pääty on välillä täynnä paparazzeja zoomailemassa putkiensa takaa?

Kumpaankaan kysymykseen ei liene olemassa oikeaa tai mitään järjellistä vastausta, mutta ensimmäinen kysymys herätti minussa mielenkiinnon pohtia aihetta vähän enemmän. Tuskin Erän joukoista nyt mitenkään poikkeuksellisen paljon on toimittajia tullut, mutta sen verran paljon tällä hetkellä voi jo laskea "toimittaja" -titteliä käyttäviä eräläistaustaisia olevan, ettei yksi käsi enää riitä..

Jos aloitetaan pohdinta suoraan salibandyn pääkallopaikalta eli Salibandyliitosta, niin hallituksen kokouksessa 27.1.2007 nimitettiin Markku Huoponen Salibandylehden päätoimittajaksi. Huoponenhan on pelannut Tapanilan Erässä liigaa jo kaudella 1993-94 yhteensä 22 ottelua tehoilla 9+6. Huoponenhan on vuosien varrella vääntänyt yhden jos toisenkin jutun sb-lehteen, joten häntä voitaneen varmasti nimittää toimittajaksi hyvällä omatunnolla.

Eikä tarvitse kovin montaa toimiston ovea siirtyä Arena Centerin hallin käytävillä eteenpäin, kun salibandyliigan tiedottaja Mika Hilska astuu kuvioihin. Hilskalla on pitkä tausta Erässä 90-luvulla valmentajana, joukkueenjohtajana ja pelaajana, joskaan ei liigajoukkueen pelaajana Erässä (toisaalla kylläkin). Erä vuosinakin kynä jo kävi, mutta monta lyijyä on ehtinyt jo loppua sen jälkeenkin, kun kynä on sauhunnut ja kamera käynyt miltei samaan aikaan.

 

Kuva: Mies ja kamera eli Mika Hilska

Ja löytyyhän näitä vaikka millä mitalla... Erän monivuotinen webmaster Jani Hanka löysi toimittajan sivu-uran paikallislehdestä Erä-vuosien aikana. Liigajoukkueen ex-kapteeni Timo "Tirsa" Mäkysen juttuja on voinut lukea niin sb-lehdestä kuin edesmenneestä SB-magazinestakin, eikä pelkästään Tirsamaasta. Kenties Tirsan piti loukkaantumisen takia keksiä jotain tekemistä, jottei tule oireita salibandyn puuttumisesta omasta elämästä. Ja jossei voi pelata niin ainahan voi kirjoittaa :) Comebackia odotellessa toim. huom.

Jussi "Mummo" Ojala rustaili juttuja aluksi hieman Erän MB-palstalle, mutta ura urkeni siitä isommille areenoille ja nyt on jotain iltapäivälehteä. Onneksi saamme hänen kirjoituksistaan nauttia edelleen Mummon Kammarissa ja Avokatsomossa, jossa myös Hilska kirjoittelee. Iltapäivälehdet kuitenkin aika niukasti tarjoavat juttuvalikoimissaan lajiamme.

Eikä siinä vielä kaikki sanottiin jo aikanaan ostos-tv:ssä! Onhan meillä melkein "oma" Hesarin säbä-kolumnistikin. Kyllähän nyt jokaisen salibandyihmisen pitäisi tietää, että Sami "Ströbä" Strömstenillä on Erään muitakin yhteyksiä kuin että meillä pelaa tällä hetkellä kaksi Strömsteniä eri joukkueissa. Kaudella 00-01 divarissa hän voitti Erän sisäisen pistepörssin 22 ottelussa pisteillä 12+13. Voitti muuten myös sisäisen jäähypörssin (40 min) ja plusmiinustilaston (+33).

 

Kuva: Dr Falconsin salibandysivuilla kolumnistin uransa aloittanut Sami Störmsten kynäilee nykyään II divarissa ja satunnaisesti myös Hesarissa 

Sitten on tietysti näitä pikkunäppäriä kynäilijöitä, jotka kynäilevät vastustajilta sormen suuhun niin kentällä kuin jutuissaankin. Naapuriseura Hakiin (jätti)loikannut Sasu Heino ihastutti teksteillään MB-palstalla jo Erä-aikoinaan, mutta on jatkanut hauskoja juttujaan sen jälkeenkin (mm. Mummon kammarin loistokas pudotuspelispekulaatio). Tosin nähtävästi joukkueet päättivät viime hetkellä muuttaa valintojaan ja Oilers päätti sitten valita Amin Asikaisen sijaan Tapanilan Tyrmäyksen. Erä onkin harkinnut S-lisenssien lunastamista Erän nyrkkeilyjaoston jäsenille.

Ei tästä taida puuttua enää kuin ulkomaankirjeenvaihtaja, mutta eiköhän sekin jossain vaiheessa itsestään hoidu. Kirjoittajalla herää vain kysymys, että onko pelaajilla Erässä liian tylsää, kun he rupeavat ajankulukseen kirjoittelemaan vai onko harjoituksia liian vähän, kun on siihen ylipäänsä aikaa. Vai ovatko nämä herrat niin omistautuneet lajilleen, että haluavat käyttää siihen kaiken aikansa? Kun ei se kuitenkaan kovin monelle näistä mainituista leipää pöydälle tuo. Ehkä jälkimmäisin vaihtoehto olisi kuitenkin yksi niitä kuuluisia teitä viedä lajiamme eteenpäin.... mietinpähän vaan. Ei siis ollenkaan huono.

Alussa esitetty toinen kysymys voidaankin jättää sitten tuonnempaan kertaan. Mutta kyllä se kieltämättä hilpeyttä herätti, kun Erä-HIFK runkosarjan pelissä päädyssä nököttää parhaimillaan 5-6 kameran putkea ojollaan. Onhan se peli kiinnostavaa ja saahan siitä hyviä kuvia, mutta olisiko tuossakaan lajissa (siis kuvaamisessa) mitään järkeä keskittää hommia? Yksi kuvaa ja jakaa kuvia muille ja kerää siitä hyvät palkkiot. Toisaalta nykysysteemi, että joka lehti ja media lähettää omat putkimiehensä, takaa ainakin työpaikkoja lisää Suomeen... Toisaalta jos katsoo fudiksen MM-kisoja niin siellähän kameramiehiä ei edes näy putkirivistön takaa, joten ehkä tämän spekuloinnin voi jättää tähän.

Lopuksi:

Taannoisessa kolumnissani otin esille "Erän erikoisia", jossa tuotiin esille erikoisia sattumuksia ja maaleja. Yksi erikoinen maali unohtui ja sen muistutuksesta kiitos Joonas Hyrskylle: Viime kaudella Pasi Laitila sai syöttöpisteen maaliin (ja syöttikin maalin ihan oikeasti) istuessaan vielä samaan aikaan (tilastojen mukaan) jäähyllä. Peliveljien toimitsijat vaan olivat sen verran vieraskoreita, että päästivät Kilun muistikuvieni mukaan yli 30sek aiemmin pois jäähyltä ja Kiluhan kiitti ja syötti maalin. Ja tietysti palasi sen jälkeen istumaan tuomarin pyynnöstä jäähyn loppuun. Maali taululle ja tilastonikkareille ihmettelemistä.

Ensi sunnuntaina kaikki Mosahalliin klo 18.30, silloin toimittajien kynät sauhumaan ja kuvaajien putket kuumiksi. Erä-Oilers!

EDIT 8.3.2007 klo 23.15:

Yllä mainittua "Erän erikoiset" asiaa on pakko korjata. Pasi Laitila teki maalin, kun hänen olisi pitänyt istua jäähyllä. SPV:n toimitsijat päästivät hänet pois vain 47 sekunnin jäähyn jälkeen. Sekoilu johtui, kun Erä sai kolme jäähyä peräkkäin noin minuutin sisään ja niistä Laitilan jäähy oli viimeisenä annettu. Tämä "Erän erikoinen maali" on kuitenkin vielä erityisen erikoinen, sillä vaikka maalin tekikin Laitila, niin virallisiin tilastoihin se merkittiin samojen toimitsijoiden toimesta väärin L.Lehtoselle (joka oikeasti syötti maalin) ja Kilu sai vain syöttöpisteen. Tästä syystä allekirjoittanut ei täysin muistanut tapahtumien kulkua, kun pöytäkirja kertoo asian tuoltakin osin "väärin".

Kiitos korjauksesta nimettömänä pysyvälle lukijallemme K. Ilulle.

Haastattelussa Tatu Jaarinen

Tiistai 27.2.2007 klo 22:32 - Tom Strömsten

Mikrobitti-kolumnissa on tällä kertaa haastattelussa Erän kautta aikojen lupaavin maalivahti, Tatu Jaarinen. Tatu on muutaman evakossa vietetyn vuoden jälkeen palannut täksi kaudeksi Erään ja aina tilaisuuden saatuaan torjunut palloa mukavalla prosentilla.

 

Moro Tatu. Mitä kuuluu?
- Mitäs tässä. Kiitos ihan hyvää. 

Olit kaudella 01-02 A-poikien Suomen mestarijoukkueen takuumies. Miksi vasta viisi vuotta myöhemmin pelaat miesten edustusjoukkueessa?
- Mestaruuskrapula tais mun kohdalla kestää vähän keskimääräistä pidempään. Tuli yks vähän pahempi loukkaantuminen ja piti hakea pari vuotta M-Teamin divarijoukkueesta vauhtia.

Kuulostaa järkevältä. Olet Erän kasvatti ja kotiin on varmasti mukava palata. Mitä mieltä olet tästä kaudesta ja omista otteistasi maalinsuulla?
- Kyllähän se paluu oli mielessä jo lähtiessä ja oikeastaan tavoitteena koko ajan. Ihan ok on menny tää vuosi, vaikka jotain on jääny kans hampaankoloon.

Liigahistoriasi ensimmäisessä voittopelissä Happeeta vastaan päätit pelata salibandyssä harvinaisen nollapelin. Taisi olla yksi parhaista peleistäsi koskaan?
- Noh, satuin nyt olemaan vain pallon tiellä. Asiaa tietysti helpotti huomattavasti se, että haastattelija tais pelata vielä silloin hyökkääjänä.

Pakko kysyä kun maalivahdin kanssa kuitenkin juttelen, että onko maalivahdit niin outoja persoonia kuin yleisesti luullaan?
- Eiköhän kyse ole enemmänkin kenttäpelaajien heikosta itsetunnosta, että pitää keksiä noita juttuja.

Matkustatte samalla kyydillä muiden Kallion kundien kanssa treeneihin. Sakkolistan perusteella joku teistä hankkii myöhästelyllään koko porukalle sakot. Kuka ja miksi?
- Syy numero yksi on tietysti, että Oinosen Jannen kaasujalka ei oo tarpeeks painava. Toiseksi Niiranen ei ymmärrä aina suomeksi sovittuja lähtöaikoja. Dollari taas on usein vielä sporapysäkillä kun pitäis olla jo menossa. Joskus poikkeuksellisesti mulla voi olla jotain tekemistä.

Treeneissä saat kohtalaisesti puukkoa, jos palloja menee omiin. Nyt voit antaa kenttäpelaajille julkisesti takaisin. Ole hyvä.
- Ei mul oo mitään pahaa sanottavaa.

Olet siis kaikkien kaveri. Vieraspelimatkoilla olet kuitenkin vähemmän kaveri kun hikoilet jo menomatkalla enemmän kuin itse pelissä. Mistä tämä kummallisuus oikein johtuu?
- Bussin lämmityslaitteilla ja villasukilla taitaa olla jotain tekemistä asian kanssa. Tosin aika tiukka skaba kyl on ton Antti "Camacho" Rissasen kanssa siitä kumpi hikoilee enemmän.

Erän kerran jo menetetty 84-ikäluokka on tänä vuonna ollut aika hyvin liekeissä. Mistä johtuu, että sinä, Oinonen ja Rissanen olette juuri tällä kaudella puhjenneet kukkaan?
- Tän on pakko johtua M-Teamistä. En kyl tiedä miks.

Jos et veikkaa et voi voittaa. Paljonko päättyy huikea paikallisvääntö Erä-HIFK?
- Turha tässä on lukemia lähteä ennustamaan, mut ei niille kehtaa ainakaan hävitä.

Kiitos ajastasi ja otahan koppeja.

---

Edellisen MB-kolumnin kuva-arvoituksen vastaus oli Jussi Kosola. Vastauksia arvoitukseen tuli tuhansia. Kiitos kaikille vastanneille. 

Voittajaksi arvottiin herra nimeltä Mika Piirainen. Onnea Mikalle. Palkintona hänelle lähtee Fat Pipe pipo.

 

Bussimatkalla

Tiistai 20.2.2007 klo 12:59 - Mummo

Aamulla lähtö kohti Joensuuta kello 8.45 Mosan pihasta. Välillä pari paussia ja perillä Joensuu Areenan pihassa vajaa pari tuntia ennen peliä. Josbalta ärsyttävä tappio.

Pelin jälkeen yöksi hotelliin Joensuussa ja kiltisti nukkumaan odottamaan lähtöä kohti Oulua.

Aamulla ylös sängystä yhdeksän maissa ja ravitsevan aamupalan jälkeen bussi starttaa kohti pohjoista. Taas pari paussia ja pari kilsaa mittariin. Perillä puolitoista tuntia ennen peliä. OLSsilta mukavat pisteet Helen ja Björkan tahdittamana.

Ja ei muuta kuin takaisin bussiin. Noin kymmeneltä päästään lähtemään kohti Helsinkiä ja nuutuneen matkan jälkeen perillä Mosalla noin 5.15 aamuyöstä.

Reissun saldona 2 pistettä ja flunssa. Kiitos siitä.

Bussissa tuli siis istuttua muutama tunti viikonlopun aikana ja varovaisen arvion mukaan kilsoja tuli mittariin noin 1 500.

Mitä Tapanilan Erän pelaajat tekevät pitkillä bussimatkoilla? Siihen antaa vastauksen seuraava kuvasarja:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva: Bussissa pelataan totta kai Pokeria. Ja vanhemman Rissasen kainalosta on nähtävissä pelin panoksien taso.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva: Monet yrittävät nukkua bussissa. Tässä mallia näyttää kapteenimme Tom.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva: Tunnollisimmat yrittävät opiskella matkalla. Kyseisellä reissulla Naumasella riittikin aikaa koulukirjoille, koska hän ei uskaltanut pelata Josbaa vastaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva: Hele Helenius kauneusunilla. Hyvät olivat herran unet, koska OLSsia vastaan irtosi tehot 4+2.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva: Niiranen yrittää opettaa nuorimmille Yatzyn saloja. Varsinkin Särkelän kanssa oli paljon työsarkaa... "Miten tätä pelataan?"

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva: Kaikille ei uni tule silmään.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva: GM hoitaa bisneksiä myös tien päällä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva: Jotkut pelaavat myös manageria tai katsovat leffoja läppäreistään. Oinonen katsoo tässä elokuvaa "Taksikuski".

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva: Ja loppuun vielä haastava kuva-arvoitus. Kuka on kuvassa?

Oikein vastanneiden kesken arvotaan yksi Fat Pipe pipo. Vastaukset voi lähettää perusteluineen osoitteeseen mummo@fatpipe.fi. Vastausaikaa on viikko. Voittaja ilmoitetaan perusteluineen ensi viikon MB-kolumnin yhteydessä.

Oodi huollolle

Maanantai 12.2.2007 klo 22:55 - Timo Mäkynen

Tapanilan Erän miesten liigajoukkue noudattaa kirjaimellisesti Salibandyliiton Kaikki Pelaa -prinsiippiä. Kentällä pelaavien miesten lisäksi lisäksi joukkueen huolto pelaa loistavasti. Huollosta vastaavat Jari "Jartsa" Saukkonen ja Ari "Arse" Paavilainen.  Ennen kauden alkua Erässä kaavailtiin, että Jartsa hoitelee huoltajan toimet yksin, mutta heikohko metsästyssaalis veti kokeneen Arsen sählyhallille metsästämään kokemuksia. Yhdessä tämä pieni-suuri huoltajakaksikko muodostaa Sami Nymanin ja Sami Mattilan ohella yhden liigan pelätyimmistä tutkapareista.

Jartsan huoltajaura on vielä varsin nuori, mutta tältäkin kaudelta löytyy omituisia sattumuksia. Hänen ansiokseen laitetaan Erän ensimmäinen voitto Tampereella 4.12.2006.

- Kaikkia valmistautumiskeinoja oli kuulemma kokeiltu, joten jätin energiajuomat Mosahallille. Sanoin ennen peliä, että jos tänään voitetaan, niin se johtuu Mosalle jääneistä juomista. Ja kuinkas sitten kävikään...

Myös HIFK:hon kesken kauden siirtynyt Joonas "Dede" Dammert on jäänyt Jartsan mieleen.

- Kerran Dede tuli pyytämään uutta treeniliiviä, kun vanhaa "ei enää voinut käyttää". Kysyin syytä ja hän vastasi: "ei vaan voi, heitin sen tonne roskikseen". Roskiksestahan se liivi löytyi ja sisään oli kääritty jotain. Dede kertoi mössön olevan banaaneja, jotka oli unohtunu sinne. Näky ja haju oli aika karmea. Kaivoin pojalle muovipussin ja sanoin, että liivi himaan ja pesukoneen kautta käyttöön.

Kaksikon toinen osapuoli, naistenkin puolella huoltajana toiminut Arse luettelee omituisia sattumuksia pidemmältä ajalta.

- Erään pelaajan rintaliivien korjailu oli miellyttävää ajanvietettä, kun ne levisivät kesken pelin. Mummo Ojalan polvitukea olen korjannut kesken pelin, koska pelaaminen ei muuten luonnistunut ja Eija Pasasen mailaa olen lyhentänyt alle 5 millimetriä. Se kuulemma "jäi liian pitkäksi". Mielenkiintoinen oli myös Olli "Olba" Oilingin palauttama lapa, jonka hän oli epätoivoisesti yrittänyt käyristää itse. Se oli flambeerattu pilalle ja jäljellä oli enää sulanut möykky. En kehdannut palauttaa sitä Fatpipelle, Arse kertoo.

 Arse tutkii huoltajaparinsa taustat ja jokaisen pelaajan käyttämän veden lämpötilan erittäin tarkasti.

Kaksikon ansiosta pelaajien ei tarvitse juoda juomapulloistaan kuuminta vettä mitä kraanasta löytyy, kuten joskus Lauri Kapasen ja Joonas Kuitusen täytellessä toisilleen juomapulloja. Jartsa ja Arse kertovat liigahuoltajan tärkeimmät ominaisuudet.

- Hyvä liigahuoltaja tarvitsee sekä henkistä että fyysistä kokoa. Pitää olla kyky ymmärtää isojakin ongelmia, esimerkiksi jos grippi ei suostu menemään mailaan oikein, niin huoltaja auttaa. Fyysinen puoli on ainakin Erän huollossa kunnossa. Ulkopuoliset ymmärtävät sanomattakin, että mun ja Arsen yli on vaikea mennä, saatikka ohittaa, Jartsa selventää.

- Kun mukana on huumoria, niin antaa poikien olla poikia. Hommia ei pidä tehdä ryppy otsassa, eikä tehdä mitään suurta numeroa itsestä niin homma hoituu. Omalta osalta tällä toiminnalla on myös kasvattava merkitys, koska meidän joukkueessa on nuorta väkeä. Sitten jos treeneissä tai pelissä sattuu haavereita, niin homma pitää hoitaa itsevarmasti ja selkeästi, Arse luettelee.

Huoltajien itsevarmuus on Erän viime aikojen esityksien perusteella tarttunut myös kenttäpelaajiin. Ja miksi ei tarttuisi, kun pelaajien ja huollon välinen palautekin on suoraa. Yksissä harjoituksissa Jari "245cm" Parkkinen tuli sivuun loukattuaan takareitensä toistamiseen. Arse totesi tilanteen ja kertoi oman näkemyksensä yhdellä lauseella: "Sä oot epäonnistunu!" Vielä tähänkään päivään mennessä ei ole selvinnyt, onko Parkkinen epäonnistunut kuntouttamisessa vai ihmisenä. Vain se on varmaa, että Erässä huoltaja on aina oikeassa.

Arse esittelee huollon tärkeimpiä välineitä.

Haastattelussa liigakarsintojen erikoismies

Tiistai 6.2.2007 klo 0:08 - Jani

Perttu Raitala on ajautunut kiusalliseen tilanteeseen salibandyurallaan. Perinteiset liigakarsinnat ovat jäämässä haaveeksi sillä Pertun panoksesta huolimatta Tapanilan Erä on aikeissa pelata pudotuspelejä.

Kuva: Perttu on kokenut kovia edellisissä oteluissa 

Raitalaa voidaan pitää todellisena liigakarsintojen konkarina sillä hän on neljänä perättäisenä keväänä pelannut liigakarsintoja. Ja joka kerta on sarjataso vaihtunut onnistuneesti:
2002-2003 SB-Pro divarista liigaan
2003-2004 SB-Pro liigasta divariin
2004-2005 AC Haki liigasta divariin
2005-2006 AC Haki divarista liigaan

Erä on kuitenkin ajautunut tilanteeseen jossa liigakarsinnat ovat matemaattinen mahdottomuus. Karsijajoukkueet Happee, OLS ja Pirkkala eivät pysty enää Erää saavuttamaan. Tapanilan Erä kohtalona tulee olemaan varhainen kesäloma tai pahimmillaan Perttu joutuu Erässä pelaamaan pudotuspelejä.

Karsintapaikan karkaamisen tiimoilta kävin tekemässä Pertulle pienen haastattelun.

Neljänä edellisenä vuonna olet vaihtanut joukkueesi sarjatason divarin ja liigan välillä. Tänä vuonna se ei enää onnistu vaikka miten yrittäisi. Mikä on mennyt pieleen?

- Mä olen ollut niin paljon poissa, että jätkät on hoitanut homman kun en ole päässyt asiaan niin paljon vaikuttamaan.

Erälläkin playoffit uhkaavasti lähestyy ja olet yrittänyt itsellesi loukkaantumista järjestää. Polvea, selkävaivaa ja viimeksi Classic pelissä löit naamallasi Sami Nymania suoraan mailan lapaan. Mitä seuraavaksi?

- Kyllä mä ajattelin pudotuspelit pelata, olen nyt koittanut ottaa vähän rauhallisemmin kentällä ettei tule huteja. Kahdesta edellisestä pelistä olen joutunut sairaalaan asti tikattavaksi, tänään otin sen verran iisisti että ihan kotihoidolla selvitään.

Olet pallovarma pakki joka viihtyy pallon kanssa. Teet välillä hyvin näyttäviä nousuja, niistä käydään ilmeisesti valmentajien kanssa keskusteluja?

- Niin no se on vähän silleen.. Petteri ei aina ihan tykkää ja tulee palautetta. Tässä on ehkä joutunut pikkaisen rajoittamaan nousuja ja pelaamaan enemmän siellä alapuolella.

Mitenkä olet Erässä viihtynyt? Sinut kai otettiin Erään lähinnä säälistä, sillä olet ollut hyvin ikävä vastustaja jota ei haluttu muihin vastustajajoukkueisiin päästää?

- Viime kausi oli tietysti ihan oma lukunsa kun en ollut kunnossa. Tällä kaudella pelit on mennyt ihan mukavasti, kun on itse kunnossa ja peli kulkee niin pääsee paljon paremmin hommaan mukaan.

Ja sitten muutama valokuva vuosien varrelta...

 

Kuva: Pertun ensimmäinen liigakarsintapeli, näitä tulikin sitten vielä 17 lisää neljänä perättäisenä keväänä

Kuva: Perttu vetämässä ensimmäisiä kesätreenejään Tapanilan Erässä

Kuva: Perttu ei loukkaantunut lainkaan HIFK -pelissä Pasilassa..

 

Kuva: ... eikä Perttu loukkaantunut myöskään Josba -ottelussa Mosalla

Kiitokset Pertulle haastattelusta, ja onnea pudotuspeleihin!

 

ERÄitä henkilöitä kuvissa

Keskiviikko 31.1.2007 klo 0:35 - Jari Oksanen

MB-kolumnissa siirrytään taas "kuivan" tekstipaatoksen (Tompalle pointsit kuitenkin TOP4 peli-kolumnista!) sijaan kuva-arvoitusten kimppuun. Arvoitusten aiheena on ERÄät henkilöt, jotka ovat kuuluneet (tai mahdollisesti kuuluvat edelleen) miesten edustusjoukkueeseen vielä tällä vuosituhannella. Kuvat on osittain kaivettu jo useamman vuoden takaa "pölyttymästä".

Arvoituksia on yhteensä viisi kappaletta ja yksi bonusarvoitus kaupanpäälle. Veikkauksia voi lähettää osoitteeseen toimisto@tapanilanera.fi, ja eniten oikein vastanneiden kesken arvotaan yllätyspalkinto sekä pääsyliput koko perheelle yhteen tämän kauden runkosarjan Erän kotiotteluun. Mutta valitettavasti vastauksia ei hyväksytä mukaan kilpailuun niiltä henkilöiltä, jotka ovat kuuluneet edustusjoukkueeseen yhtäaikaa kuvissa olevien henkiöiden kanssa. Kaikki saavat toki yrittää, sillä kaikki kuvat eivät ole helpoimmasta päästä...

Edit 4.2.2007: Oikeat ratkaisut kuviin löytyvät nyt myös alta! 

Sitten itse kuviin:

KUVA 1:

Kuka on tämä varsinainen huuliveikko ja puujalkavitsien kertoja? Kadonnut salibandyvaihtopenkkien takaa jäljettömiin muutamia vuosia sitten...

 

 

 

 

Oikea vastaus on Jussi "Spädä" Tiainen, joka toimi Huuli Sandellin kanssa valmentajana kaudella 2000-2001.

 

 

 

KUVA 2:

Kuka mahtaa olla tämä kultatukka? Olisikohan tällä kaverilla myös kultaiset ranteet? Tämä kuva voi tuntua vaikeammalta kuin se todellisuudessa onkaan...

 

 

 

 

Mies kultaisen tukan takana, on tietysti Pasi "Kilu" Laitila. Tiedossa ei ole, yrittikö hän hiustensa värillä enteillä kyseisen kauden joukkueen menestystä, joka tosin meni metsään...

 

 

 

KUVA 3:

 

Ja seuraavaksi otetaan vähän helpompi, jottei mene ihan sormi suuhun. Tällä pelaajalla menee kulmaväännöissä ainakin harvemmin sormi suuhun...

 

 

 

 

 

 

 

Pyöreiden poskien salaisuus oli Tom "Lobis" Strömsten, joka jäpittää kuvassa kuin olisi armeijassa. 

 

 

 

 

 

KUVA 4:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

EI ei, tästä kuvasta ei tarvitse tunnistaa kaikkia. Arvoitus kuuluukin, että kuka upea säärinen komistus piilottelee ja keikistelee pokaalin takana etummaisena? Kunniamaininta kun tietää mitä tässä juhlitaan.

Kuvasta 4 ei valitettavasti löydy ratkaisevaa kuvaa, jossa mies pokaalin takaa paljastuisi, mutta hän on luonnollisesti A-poikien kauden 2001-2002 Suomen mestarijoukkueen kapteeni Timo "Sääri" Mäkynen.

 

KUVA 5:

Kuka ihme mahtaa olla tämä ruuhkatukka? Helpotetaan sen verran, että kyseessä EI ole Joni Isoaho.

Ja kun nyt helpottamislinjalle päästiin, niin samasta kaverista löytyy toinen kuva myös alta, josko se nyt jelppais...?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässä käppäillään sveamamman maaperällä joskus vuonna 1 ja 2. Hiusmuoti on muuttunut "hieman" siistimmäksi, mutta samasta miehestä on kyse. Taustalla oleviakin pelaajia saa toki arvailla, omaksi ilokseen.

Tässä alla paljastavat kuvat molemmista ylläolevista kuvista eli estraadilla Jussi "Mummo" Ojala. Tarkkaavaisimmasta huomaavatkin, että arvoitusten taakse ovat päässeet kaikki kolme edustusjoukkueessa pelaavaa kolumnistia (vai voidaanko Tirsa laskea pelaavaksi loukkaantuneeksi?).

 

 

 

 

 

BONUSKUVA:

Bonuskuvassa jatketaan sarjassamme: "Piiloudun pokaalin taakse." Ja helpotetaan nyt tätäkin kuvaa sitten... kyseessä on vuoden miespelaajan pokaali. Ja palkittava on siis pokaalin takana, vieressään jaoston puheenjohtaja Laivaara.

 

Bonuskuvassa legendaarinen Eero Pyy, joka nähtiin lukuisia vuosia edustusjoukkueessa 90-luvulla ja viimeisen kerran 2000-luvun alkupuolella.

 

 

 

 

 

TOP4 pelit Mosalla

Perjantai 26.1.2007 klo 0:35 - Tom Strömsten

Tapanilan Mosahalli toimii viidettä kauttaan Erän miesten edustusjoukkueen kotisalina. Vuosien varrella on Mosalla nähty paljon pelejä, mutta muutama on kuitenkin jäänyt mieleen paremmin. Ja koska voittaminen on keskimäärin kivempaa, niin silloin myös ne voitetut pelit jäävät paremmin mieleen. Tässä on siis allekirjoittaneen TOP4:

1. 12.3.2003 Erä - SB Pro 7-6 (3-1, 1-3, 3-2) yleisöä 502

Liigakarsinnan kolmas peli, joka sinetöi samalla Erän paluun liigakartalle. Mosa oli ääriään myöten täynnä ja rumpuryhmä jaksoi kannustaa omiaan läpi koko ottelun. Kotiyleisön kannustus palkittiin ajassa 55.37, kun Sami Lehtinen laukoi normikiertonsa päätteeksi pallon verkkoon ja samalla Erän liigaan. Kerta kaikkiaan hieno ottelu, jossa tunnelma oli käsin kosketeltavissa.

2. 7.3.2003 Erä - SB Pro 6-5 ja. (1-2, 2-3, 2-0) yleisöä 369

Liigakarsinnan ensimmäinen ottelu, jota oli odotettu pitkään. SB Pro pisti tosissaan kampoihin Perttu Raitalan ja Jani Kukkolan johdolla, mutta saimme kuitenkin pidettyä kotiedun otteluparissa. Vielä vajaa kolme minuuttia ennen ottelun loppua peli oli 3-5, mutta Kilu Laitilan ja kyseisellä kaudella kukkaan puhjenneen Lauri Kapasen maaleilla nousimme tasoihin ennen täyttä aikaa. Kapiksen oli kuitenkin nähtävä Pikku Kakkonen videolta ennen nukkumaanmenoa, joten poika päätti lopettaa jatkoajan lyhyeen ja ratkaisi pelin Erälle ajassa 60.25.

3. 14.3.2005 Erä - Classic 6-5 rl. (2-2, 0-2, 3-1) yleisöä 441

Uuden Mosahallin ensimmäinen pleijaripeli ja ensimmäinen voitto. Huikea trilleri venyi ensimmäisen ottelun tapaan rangaistuslaukauksille. Allekirjoittanut arvottiin yhdeksi vetäjäksi ja jouduin suorittamaan omaa rankkariani tilanteen ollessa Classic:lle 0-2 kahden vetäjän jälkeen. Kaikkien yllätykseksi maalihan siitä syntyi. Tästä innostuneena myös muut alkoivat tehdä maaleja ja voitimme pilkut. Maalinteossa paineen alla onnistuivat Lehtisen Sami kahdesti ja ikimuistoisesti omaa onnistunutta rankkariaan juhlinut Timo "nivus" Mäkynen.

4. 15.3.2006 Erä - Oilers 9-8 (2-4, 2-2, 5-2) yleisöä 402

Uuden Mosahallin kolmas pleijaripeli ja toinen voitto. Tuleva Suomen mestari hävisi ainoan ottelunsa kyseisissä kekkereissä. Viimeisen erän huikealla nousulla voitimme lopulta ottelun, mikä ei kuitenkaan valitettavasti riittänyt, kun ottelusarjassa vaaditaan kolme voittoa. Voittomaalin teki vanhempi Lehtosen veljeksistä eli Henkka. Myös Jani Kukkola pyöri kentällä tehokkaana tehden tehot 3+1. Tunnelma oli loistava ja yleisö syttyi kolmannessa erässä kannustamaan meitä tosissaan kun aloitimme nousumme kohti voittoa.

Ojala -1

Perjantai 19.1.2007 klo 11:28 - Mummo

Miten höntyillä itsensä pihalle? Helposti. Pikkasen liikaa vauhtia ja vastassa turhan liukas Petri Väänänen. Ojala kulmaan perseelleen, Moilanen pudottaa palloon viivaan ja Lautanen sujauttaa Josballe 0-1 ajassa 14.21.

 

Kyseessä on Erä-Josba-ottelu 25.11.2006. 

Ojalan poikaa sorsitaan myös tuolla.

Kuvasarjasta kiitos Laukkasen Ollille.

Haastattelussa Lauri Kapanen, Saku Lehti ja Jani Kukkola

Lauantai 6.1.2007 klo 17:21 - Timo Mäkynen

Seuraavassa on entisen Erä-kolmikon ennakkotunnelmia keskiviikkona 10.1. Mosahallissa klo 18.30 pelattavan Erä-SSV -pelin alla.

LAURI KAPANEN

1. Terve Kapis. Palaat ensimmäisen kerran vanhaan kotihalliisi. Mitkä ovat fiiliksesi Mosahallista?
- Mosahallista on enimmäkseen hyviä muistoja. Ihan kiva päästä sinne taas pelaamaan, vaikkakin eri jengissä kuin ennen. Onhan se paras sählyhalli mitä löytyy.

2. Yleisön joukossa on varmasti fanejasi viime vuosilta. Pelottaako entisen kotiyleisön vastaanotto?
- Ei pelota, vaikka saattaa sieltä katsomosta vähän puukkoa tullakin. Ihan mukava palata vanhan kotiyleisön eteen. Toivottavasti tulee paljon katsojia ja hyvä tunnelma halliin.

3. Mitkä ovat entisen Erä-kolmikon tehot ottelussa?
- Kyllä meistä joku ainakin yhen maalin tekee ja Jani ottaa yhen tyhmän jäähyn.

4. Mitä ottelussa kannattaa seurata?
- Luulen, että kentältä löytyy hyviä taistelupareja ja molemmissa päissä on ihan kohtalaiset veskarit.

SAKU LEHTI

1. Morjens Sakke. Tuoko keskiviikon ottelu vanhaa seuraa vastaan peliin lisälatausta?
- Tottakai. Onhan se kiva pelata vanhaa seuraa vastaan ja vielä Mosalla. Tavoite on, että Kilulla (Laitila) on kiikarit pelin jälkeen. Jännä nähä miten käy.

2. Vastassa on paljon tuttuja edellisiltä Erä-vuosiltasi. Onko outoa pelata heitä vastaan ja vielä vanhassa kotisalissa?
- Varmasti aluksi on outoa, varsinkin kun peli on Mosalla. Onhan sitä silti jo kaksi peliä pelattu Erää vastaan syksyllä (liiga ja Gatorade), joten on siihen jo tottunut. Kotiyleisöltä tulee varmaan jotain huutoja, varsinkin Pitkältä... Mut se tuo vaan fiilistä lisää.

3. Millainen ottelu on odotettavissa?
- Veikkaan, että aika tiukka puolustustaistelu, missä nähdään hienoja kuvioita ja kauniita maaleja. Toivottavasti yleisöäkin saapuisi paikalle.

4. Kuka saa ottelussa kolme tähteä?
- No kun Mosalla kerran ollaan, niin eiköhän ne mene Hele Heleniukselle. Se on ollut aikamoinen tähtimagneetti joulukuussa, kun on kolmantena IS-tähtipörssissä. Katsotaan jatkuuko tähtien keräily vielä silloin. Jos ei, niin sit Markus Huhtimo käy pokkaamassa kolme tähteä.

JANI KUKKOLA

1. Terve Kukoc. Tuoko ottelu vanhaa seuraa vastaan peliin lisälatausta?
- Tottakai tässä on pieni lisälataus, kun kyseessä on vanha seura ja kotihalli yleisöineen. Veikkaan, että jännää enemmän kuin koskaan. Pieni helpotus on kuitenkin se, että ei tartte pelätä Arsea, joka on kai Erän ex-huoltaja. Se uhkasi katkasta mun ja Käpälän (Kapanen) lavat, ku vaihettiin SSV:hen. Onneks Arse taitaa tällä hetkellä keskittyä enemmän riikinkukkojen metsästykseen kuin juomapullojen täyttöön.

2. Syksyllä voititte Erän suurinumeroisesti. Kotipeleissään Erä on kuitenkin pitänyt SSV:tä yleensä tiukilla. Uskotko, että Erä syttyy tähän otteluun?
- Eka peli päätty yllättävän rumasti (14-1), mutta ei ollu eka kerta ku Erä saa pahasti tukkaan Pasilassa. Olen joskus itsekin sen kokenut. Uskon, että Erä syttyy kotihallissa ja joka kerta siellä se onki pistänyt joukkueen ku joukkueen ahtaalle. Tarkkana saadaan olla, uskon että tulee loistava peli ja hienoja maaleja.

3. Mitä terveisiä haluaisit lähettää entisille joukkuetovereillesi Erässä?
- Kilulle voisin lähettää sellaset terveiset, et vois pikkuhiljaa maksaa sen viime vuoden hävityn vedon. Lyötiin vetoa kumpi ottaa kaudella vähemmän jäähyjä. Sehän oli nyt selvä kumpi sen hävii, vaikka Kilu aina huutelee, että junnulla ei pää kestä. Taas nähtiin, miten kävi. Jos se sais hoidettuu ton hävityn vedon alta pois ennenku tulee uusia.

4. Kuka saa ottelun ensimmäisen jäähyn?
- Ekan jäähyn ottaa joko yllämainittu herra Kilu, joka yrittää kalastaa jäähyä joukkueelleen, mutta saa sen itse liian huonosta filmistä. Tai sitten sen ottaa viimeaikoina aggressiivisesti käyttäytynyt Lobis (Strömsten), joka tönii massakuuria vetävän Kapiksen nurin.

Erä-SSV Mosahallissa keskiviikkona 10.1. klo 18.30

Erä goes Hollywood

Maanantai 1.1.2007 klo 13:33 - Jani

Nyt kun ihmisillä alkaa olla kohtuunopeita nettiliittymiä niin myös liikkuvaa kuvaa on alettu tarjoamaan netissä.

Jokaisella merkittävällä salibandysivustolla on omia klippejä tarjolla: Avokatsomo, Naissalibandy.net ja yllättäen myös SSBL Salibandy Oy on ollut ajan hermolla ja Säbäsuora tarjoaa viikkokirjeen lisäksi myös videoita uutisnälkäiselle kansalle.

Pitäähän sitä videojakelua varmaan yrittää täälläkin, seuraavassa muutama näyteklippi syyskaudelta 2006.

Videolta katseltaessa tulee huomattua kentällä kaikenlaisia pieniä yksityiskohtia joihin muuten ei kiinnitä mitään huomiota.

Kannattaa huomata että videoiden esitystekniikka on vasta koekäytössä. Videoleike streamataan gif -datana käyttäjälle, minkä ansiosta filmit on saatu pakattua melko pieneen tilaan. Videon ääniraita toimii vain suhteellisen tuoreilla tietokoneilla.

"Nyt tarkkana"

Happeen puolustaja varmistaa että maalivahti on hereillä.

Metsuri-Mikke

Metsuri esittelee ylpeänä uusinta työkaluaan.

Kilu-Van Kenobi

Sopivasta kuvakulmasta katsoen nuo Fat Pipen uudet mailat näyttävät aika erikoisilta.

Pukukoppi meininkiä

Viimeisenä vähän isompi klippi siitä mitä pukuhuoneessa voi tapahtua ottelun jälkeen...

Erän erikoiset

Perjantai 22.12.2006 klo 21:32 - Jari Oksanen

Erä tarjoaa jälleen kerran, "Erän erikoiset":

Urheilussa sattuu ja tapahtuu. Toisilla sattuu enemmän ja toisille vähemmän. Tilastoja erikoisista sattumuksista ei ole, mutta Erälle niitä on ainakin vuosien varrella sattunut salibandyssä lukuisia - ellei jopa yllättävän monia. Näitä on ennenkin nettisivuilla pyöritelty, mutta näin joulun kunniaksi avataan vielä kerran Erän erikoislahjat salibandylle... Tapahtumat ovat satunnaisessa järjestyksessä, joten numerointi ei viittaa rankingiin.

1. Legendaarisin "sattumus" on varmaankin se, kun Erän miesten 1-divisioonajoukkue matkasi pelimatkalle Maarianhaminaan kaudella 96-97. Kun laiva irtautui Maarianhaminasta pysähdyksen jälkeen kohti Tukholmaa, niin rannalla olevaa porukkaa ei voinut millään muotoa kutsua joukkueeksi. Paikalla oli enää nimittäin neljä pelaajaa, joukkueenjohtaja ja bussikuski. Loput joukkueesta valmentajineen oli ilmeisesti langennut laivan yökerhon houkutuksiin...

2. Ykkösdivarista löytyy muitakin mieleenpainuvia muistoja. Niitä voidaan verestää tulevan tammikuun 20.päivä, kun Erä matkaa kuuden vuoden tauon jälkeen Pirkkalan liikuntahalliin. Edellisen kerran eräläisten matkatessa sinne, peli pelattiin hallin läheisestä Hong Kongista ostetuilla T-paidoilla, joissa oli komeat numerot tussilla piirrettynä. Onneksi näin ei ole käynyt liigataipaleella, sillä hieman haastavampaa olisi piirtää paitoihin kaikki sponsorilogotkin tunnissa...

3. Kevennyksenä voidaan mainita toissa kaudelta kolmessa peräkkäisessä ottelussa tulleet erikoiset maalit:

- SSV:tä vastaan Erä teki oman maalin, kun SSV:lle oli tulossa rangaistus ja Erän maalivahti oli kipittänyt jo vaihtoaitioon

- Gunnersia vastaan Erä teki maalin neljällä viittä vastaan, kun Jussi Kosola oli mennyt omatoimisesti "jäähylle" vaikkei hänelle sellaista oltu tuomittukaan

- Oilersia vastaan Erä teki maalin, jossa pallo ei koskaan päätynyt maalikehikon sisälle vaan kopsahti päätylautaan. Maali hyväksyttiin, kun se oli ylittänyt maalilinjan - Papu Sintonen vaan yritti välttyä maalilta siirtämällä maalia 20 senttiä sivuun tilanteessa.

4. Yksi eniten julkisuutta saaneista tempauksista oli luonnollisesti 2000-luvun Erän ensimmäisellä liigakaudella, kun Jyväskylään suuntautuneella pelimatkalla kuusi pelaajista jäi Teboil Tähtihoville Heinolaan heidän myöhästyttyään bussin lähtöajasta taukopaikalla. Silloinen vastuuvalmentaja Eriksson päätti, ettei pelaajia odotella, vaan he saivat katsella bussin perävaloja...

5. Pelaajapuolelta monet muistavat Olli "Olba" Oilingin sopimus-sompailut, kun kukaan ei oikein pysynyt enää laskuissa, että kuinka monen seuran kanssa hänellä on sopimus... Nyt Sveitsi-vuodet ovat ehkä rauhoittaneet Olban sopimuskynän vauhtia, ettei nimiä tartu enää niin moneen paperiin kerralla.

Näiden esille nostettujen tapauksien lisäksi seurassa on luonnollisesti tapahtunut yhtä sun toista ihmeellistä ja kummallista. Näin joulun alla on vaan takki sen verran tyhjä allekirjoittaneeltakin, ettei muistin sopukoita jaksa kaivella enempää. Mikäli lukijat muistavat muita hauskoja sattumuksia salibandykentiltä, joko Erän tai minkä tahansa muun joukkueen peleistä tai kenttien ulkopuolelta, niin heittäkääpä sähköpostilla. Kirjoitellaan sitten keväämmällä jatko-osa, jos tarinoita tulee esille ja mieleen...

Erä ja MB-kolumnistit toivottavat kaikille lukijoilleen Virkistävää Joulua ja Lukurikasta Uutta Vuotta!