Historia

Perustaminen

Tapanilan Erä on perustettu vuonna 1933. Aluksi toiminta alkoi nimellä Voimistelu- ja Urheiluseura Erä. Myöhemmin 50-luvulla seuran nimeksi muutettiin Tapanilan Erä. Erä on ollut aina tunnettu Helsingissä suurena moniurheiluseurana, jossa lajeja on lähes laidasta laitaan.

Salibandy tuli Erän lajivalikoimaan vuonna 1990, lajin ollessa silloin viiden vuoden iässä, kun Salibandyliitto oli Suomeen perustettu 1985. Salibandyn Erään toivat Yrjö "Ykä" Kokljuschkin, Mika Kirvesmäki ja Markku "Ransu" Rantala, joista ensin mainittu vaikuttaa nykyään salibandyseura Tikkurilan Tiikereiden puheenjohtajana. Rantala puolestaan on jaoston perustajajäsenistä ainoa, joka edelleen on toiminnassa mukana niin johtokunnassa kuin valmentajanakin. Salibandyjaoston virallinen perustamispäivä on 8.3.1990, jolloin emoseuran johtokunta on päättänyt perustaa Erään B-jaostona toimivan salibandyjaoston. Silloinen Erän toiminnanjohtaja liikuntaneuvos Leo Jokela halusi seuraan joukkuelajin, joka voisi tuoda seuraan kilpailumenestystä.

Ensimmäiset vuodet

Ykä, Mika ja Ransu toivat Erään miesten joukkueen nimeltä Lemon, joka ensimmäisenä kautenaan 1990-91 pelasi Erän nimellä miesten I-divisioonassa. Kesällä 1991 alkoi laajeneminen muiltakin osin vilkastua, sillä Synkkä Uhman naisten joukkue siirtyi Erään, josta tuli naisten edustusjoukkue. Lisäksi SC Dalmacin naisjoukkueesta tuli Erä II. Molemmat pelasivat naisten SM-sarjassa. Tästä syystä 11.8.1991 Erään perustettiinkin ensimmäinen salibandyn A-jaosto eli naisten salibandyjaosto.

Ensimmäisen A-jaoston puheenjohtajana toimi Tarja Rautio. Kaudelle 91-92 mukaan tuli myös tyttö- ja poikajoukkueita. Tyttöjoukkueet toimivat naisjaoston alaisuudessa ja poikajoukkueilla oli oma B-jaosto: poikien salibandyjaosto. Kyseisellä kaudella perustettiin myös naisten Erä III, josta oli tuleva Suomen menestynein naissalibandyjoukkue. Sarjatasona ensimmäisenä kautena oli I-divisioona.

Heti alkuun seura sai menestystä, kun naiset voittivat Suomen mestaruuden ensimmäisellä kaudellaan. Loppuottelussa 28.3.1992 Markku Rantalan ja Risto Kauppisen valmentamat naiset voittivat m/s ICS:n joukkueen lukemin 5-1. Samana kevään A-tytöt veivät myös ensimmäisen tyttöjen mestaruudesta pelatun tittelin. D-pojat saavuttivat myös hopeaa.

Seuraavan kauden 92-93 puolessa välissä ennen vuodenvaihdetta valmistuikin sitten legendaarinen Mosahalli Tapanilaan. Kuplahalli palveli eräläisiä kunniakkaasti vuodesta toiseen ja on ollut yksi merkittävä tekijä Erän saavutusten takana. Kesällä 2001 halli purettiin, kahdeksan ja puolen vuoden palvelusten jälkeen. Paikalle alkoi uuden ja kiinteän hallin rakentaminen, johon tuli kaksi salibandykenttää. Uusi Mosahalli valmistui kesällä 2002.

Merkittävä jaostojen yhdistyminen

Kaudella 93-94 tapahtui merkittävin muutos, jolloin varsinainen nykyinen salibandyjaosto syntyi. 24.11.1993 kaikki kolme jaostoa, eli naisten salibandyjaosto, miesten salibandyjaosto ja poikien salibandyjaosto, yhdistyivät yhdeksi yhteiseksi salibandyjaostoksi, joka alkoi toimimaan seurassa A-jaostona eli lähes täysin itsenäisenä lajijaostona. Ensimmäisenä puheenjohtajana aloitti Mika Hilska.

23.8.1994 puheenjohtajaksi valittiin Pekka Mukkala, joka toimi myös varapuheenjohtana kansainvälisessä salibandyliitossa, IFF:ssä. Kausi 94-95 olikin sitten Erän historian menestyksekkäin. Mestaruuden saavuttivat naiset (Erä I), B1-tytöt, C1-tytöt ja D-tytöt. SM-hopeaa saivat A-tytöt, B2-tytöt ja E-pojat. Pronssia saivat naiset (Erä III), A-pojat ja C2-tytöt. Yhteensä SM-mitaleja tuli siis 10 kappaletta. Lisäksi miehet, joita valmensi Risto Kauppinen, oli salibandyliigassa sijalla 5. – pudoten tosin heti puolivälierissä Josballe. Kauden päätteeksi pelattiin salibandyn miesten EM-kilpailut Sveitsissä, jossa Erää Suomen maajoukkueessa edusti Juha Niinikoski ja tuliaisena oli Euroopan Mestaruus.

90 -luvun lopun tapahtumat

Keväällä –95 alkoi Erä III:sen eli Keppanan mitaliputki, kun ensimmäisenä tuli pronssia. Kahtena seuraavana kautena tuli Suomen Mestaruus ja sen jälkeen kaksi hopeaa ja kaudella 99-00 taas Suomen Mestaruus ja kaupanpäälle historiallinen Tripla, kun Eurooppa Cupin –voitto ja Suomen Cupin –voittokin tulivat Tapanilaan. Keppanan toisena toimivuotena taustalla aloitti toimintansa "Ransu" Rantala, joka on siitä asti toiminut joukkueen mukana.

28.8.96 Mukkala jäi pois jaoston johtokunnasta ja Mika Hilska jatkoi vajaan vuoden vt. puheenjohtajana, kunnes 21.4.97 aloitti puheenjohtaja Timo Laivaara. Työntekijöitä jaostolla oli aluksi työllistettynä Lea Sellman (nyk. Aaltonen) ja hänen jälkeensä Minna Lönnqvist. Lisäksi jaoston taloudenhoitajana 90-luvulla toimi pitkään Airi Viljamaa. Heidän jälkeensä Mika "Hilu" Hilska pyöritti toimistorutiineja useamman vuoden oman toimensa ohella. Keväällä 1999 aloitti Jari Oksanen toimistossa osa-aikaisena työntekijänä ja myöhemmin nimikkeellä lajipäällikkö.

2000-luvun tapahtumat

2000-luvulla salibandyn harrastajamäärät ovat kasvoivat jatkuvasti ja kilpailu kiristyi entisestään. Lajin suosion kasvaessa myös Erä piti itsensä kilpajuoksussa mukana. Salibandyjaoston jäsenmäärä kasvoi tasaisesti, joukkuemäärä nousi ja kerhotoiminta (salibandykoulut) oli vireää.

2000-luvulle tultaessa Erän miehet olivat saaneet hilattua itsensä takaisin I-divisioonaan ja hissiliike oli tarkoitus pysäyttää. Tässä onnistuttiinkin ja koko vuosikymmen on ollut nousujohteista Erän miehille. Joukkue nousi liigaan keväällä 2003. Kolmen liigavuoden jälkeen Erä nousi vihdoin ja viimein miehissäkin lajin huipulle voitettuaan neljäntenä liigakautena 2006-2007 SM-pronssia. Samalla saatettiin romukoppaan vuodelta 1995 ollut miesten joukkueen paras liigakausi. Ensimmäistä SM-pronssia onkin seurannut jo useampikin menestyksekäs kausi, sillä 2007-2008 miehet ottivat toisen peräkkäisen pronssin ja 2008-2009 saavutus kirkaistui SM-hopeaan. Vuosina 2007 ja 2009 miesten edustusjoukkue on voittanut Suomen Cupin ja 2009 keväällä peräti EuroCup-hopeaa.

Miesten joukkueen menestyksen takana oli pitkälti poikapuolen loistava juniorityö, joka näkyi aluksi juniorimestaruuksina. Kaudella 2001-2002 Erä nappasi peräti viisi juniorimestaruutta, joka oli huikea saavutus evakkokautena, kun uutta Mosahallia rakennettiin ja joukkueet harjoittelivat ympäri Helsingin eri halleissa. Samasta kaudeta alkoi poikien 85-ikäluokan huikea neljän kauden kultamitaliputki, joka huipentui kevään 2005 A-poikien mestaruuteen.

Menestystä Erällä on tullut tasaisesti joka kausi, mutta joukkoon mahtui yksi laiha mestaruusvuosi, sillä kauden 2005-2006 päätteeksi yksikään joukkue ei juhlinut mestaruutta. Tämä viimeistään herätti seura-aktiivit toteamaan, että tärkeä avain seuralle on jatkuva kehittyminen. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla seuran sisäisesti tehtiin paljon uudistuksia, joiden avulla toiminnan laatua pyrittiin kehittämään ja tarjoamaan toimintaa laadukkaimpana salibandyseurana, mitä Suomesta löytyy.

Lajipäällikkö Oksasen lisäksi tänä päivänä jaostolla on työntekijöinään valmennuspäällikkö Jukka Lehto ja valmennuskoordinaattori Ville Turunen. Jaoston puheenjohtajan nuija vaihtui vuonna 2007, kun Timo Laivaara vetäytyi "eläkkeelle" kymmenen vuoden puheenjohtajuuden jälkeen ja hänet nimitettiin kunniapuheenjohtajaksi. Uutena puheenjohtajana on toiminut vuoden 2008 alusta Jari Mäki-Arvela.

Kausi 2006-2007

Kausi 2006-2007 jää Erän historiaan, ei pelkästään miesten historiallisen pronssin vuoksi, vaan myös naisten tuplamestaruuden johdosta (SM-kulta ja Suomen Cupin voitto). Suomen mestaruuden nappasi myös C-tytöt ja himmeämpiä mitaleja tuli yhteensä 3 kpl. Lisäksi kyseisen kauden aikana Erän jäsenmäärä ylitti 1000. jäsenen rajapyykin ja joukkueita eri sarjoissa oli peräti 35 kpl, salibandykouluryhmien määrän ollessa 20.

Kausi 2007-2008

Kaudella 2007-2008 Erä saavutti SM-mitaleissa värisuoran, kun B-tytöt ottivat kultaa, C93-pojat hopeaa ja miesten liigajoukkue pronssia. Toisen peräkkäisen pronssin lisäksi miehet nappasivat Suomen Cupin mestaruuden ja saavuttivat sitä kautta tien EuroFloorballCupin karsintoihin.

Kausi 2008-2009

Kauden 2008-2009 päätteeksi Erän poikajuniorit palasivat kultakantaan, kun C94-pojat juhlivat kauden päätteeksi SM-kultaa. Miesten liigajoukkue jatkoi mitaliputkeaan ja taistelivat tiensä SM-finaaleihin, joissa SSV kuitenkin vei ja Erä tyytyi hopeaan. Lisäksi B-pojat pelasivat finaaleissa, mutta Oilers oli kahdella voitolla parempi ja vie kullan.

Tapanilan Erä on salibandyssä saavuttanut mitaleja seuraavasti vuosina 1990-2012:

SM-Mitalit:

48 Suomen mestaruutta, SM-kultaa
30 SM-hopeaa
27 SM-pronssia
105 kpl SM-mitalien kokonaismäärä

SM-Mitalijakauma:
Pojat:
13 SM-kultaa
12 SM-hopeaa
9 SM-pronssia

Tytöt:
28 SM-kultaa
11 SM-hopeaa
12 SM-pronssia

Miehet:
2 SM-hopea
2 SM-pronssia

Naiset:
7 SM-kultaa
5 SM-hopeaa
2 SM-pronssi

Ikämiehet:
2 SM-pronssi

Yhteensä siis 105 SM-mitalia

Muut arvomitalit: